tarinaa True Friends -laukusta.
Koska eilen esittelin vain pikaisesti uusimman kassini, haluan tänään kertoa siitä vähän lisää.
Since yesterday, I presented only briefly my latest bag, today I want to talk about it some more.
Nimittäin, en kertonut edes sen strategisia mittoja, jotka ovat
44 wide x 30 cm height x 10 cm deep
= measurements
... takapuoleltakin kuva jäi näyttämättä.
Tadaa! Laukku edestä ja takaa sekä muutama yksityiskohta.
Tikkauksista tein yksinkertaiset: suoria tikkauksia vaaka- ja pystysuuntaan, pitkin ommelta tai sen vierestä.
Kirjontakuvioon tein enemmän applikaatioita kuin alkuperäisessä mallissa on: kuuset, ovi ja ovikoriste.
Taskun suihin ompelin koristeompeleet, jonkinlainen kolmoistikki.
Ja vihdoin äitini 60-luvulta peräisin olevan villakangastakin nappi löysi uuden paikan!
The quilting is a simple one: straight lines, the horizontal and vertical direction, along the seam or next to it. I did more appliqué on the embroidery design than it's on the original: trees, door and door decoration. And my mother's 60th century wool coat button found a new place!
MUTTA...
ongelmitta laukku ei valmistunut.
I had also some problems. While I turned the straps out, I broke the other strap and suddenly there was a hole on it... but now there is a patch! Why? Because I had not enough fabric to make a new strap and I didn't want to change the strap fabric. Maybe I should...
Valitsin tukikankaaksi kaapin perukoilta löytyneen vanutikkikankaan suoraan 80 -luvulta!
Vau! Kahisee mukavasti tuulipuvulta;o)
Runko-osan tukikankaana se toimii hyvin, kassi pysyy mukavasti seisomassa. Päätin laittaa sitä myös sankoihin ja kaksinkertaisena, jotta niistä tulisi tukevat. Kaikki sujui hyvin aina kääntämiseen asti! (Koesangan tein ilman kääntämistä, joten en tajunnut tulevaa ongelmaa...) Käännettäessä tikkikankaan vanu ei mitenkään tahtonut pysyä paikallaan, vaan tursasi itsensä aina jollain tavalla ryttyyn. SUURET hikikarpalot otsalla sain ne vihdoin käännettyä, mutta vaurioilta ei vältytty. Toiseen sankaan sain aikaiseksi cm:n reiän eikä kangasta enää ollut uuteen sankaan (eikä hermoja muuttaa sankakangasta). KRRR!... joten toisessa sangassa on nyt paikka!
Jossain vaiheessa kassin kanssa äheltäessäni mieleeni muistui vanha Elsa -nukkeni. Ja päätin nimetä tämän kassin sen mukaan ELSAksi. Muuten Elsa oli todellakin kohtalon lapsi, koska (kuulemma) napostelin sen kauniit oljenkeltaiset kutrit ja sinisilmätkin saivat jonkinlaista väkivaltaista kohtelua vuosien varrella.
Voi, Elsa -rukka, mikä kohtalo!
Voi, Elsa -rukka, mikä kohtalo!
ELSA -nukke vuonna 1969 ja ELSA -kassi vuonna 2013.
HAPPY STITCHING WEEK!!!!
1 kommentti:
blue is my favourite colour.....
Lähetä kommentti